Pälkäneen aapinen
Pälkäneen puuaapinen syntyi vuonna 1719 ”suuren tarpeen tähden”. Suuren Pohjan sodan ja isovihan jälkisavuissa 1700-luvulla Pälkäneen papisto ymmärsi, että ainoa keino saada maa jaloilleen on opettaa ihmiset lukemaan.
Kostianvirran taistelu ja isovihan aika
Suuren Pohjan sodan yksi ratkaisutaisteluista, Kostianvirran taistelu, käytiin Pälkäneellä vuonna 1713. Taistelussa koetusta häviöstä alkoi Suomessa raskas isovihan aika, joka kesti aina vuoteen 1921. Isovihan aika kosketti merkittävästi myös siviiliväestöä. Monet lähtivät metsiin ja piilopirtteihin valloittajaa pakoon, ja monet niistä, jotka jäivät paikoilleen, joutuivat maksamaan siitä hengellään.
Sodalla oli kuitenkin kaikessa kauheudessaan myös kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Isovihan ankeina vuosina juuri Pälkäneellä saatiin aikaan jotain merkittävää ja hyvää. Kaiken sekasorron keskellä Pälkäneen papisto halusi katsoa tulevaisuuteen ja panostaa kansan sivistykseen sekä lukutaitoon. Katseet kohdistuivat kirjanpainaja Daniel Medelplaniin, joka oli saapunut Pälkäneelle Viipurista monen mutkan kautta. Medelplan kaiversi papiston tilauksesta puulaattoihin aapisen. Tämä vuonna 1719 painettu aapinen on ainoa Suomen alueella isovihan aikana syntynyt painotuote, ja sen takakanteen syntyi tiettävästi ensimmäistä kertaa aapiskukko.
Daniel Medelplan, puuaapisen kaivertaja
Ennen Pälkäneelle tuloa Daniel Medelplan (n. 1657 Turussa – 1737 Pälkäneellä) toimi Turun akatemiassa kuvien kaivertajana. Lisäksi hän valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa. Turun kauden jälkeen Medelplan toimi Viipurissa piispa Petrus Bångin kirjapainon johtajana. Viipurista Medelplanin tie vei Pälkäneelle. Syynä muuttoon oli isoviha, mutta myös hänen saamansa tuomio sukurutsauksesta.
Isovihan aika merkitsi katkosta kirkon huolehtimalle lukutaidon opettamiselle. Maan kirjapainot olivat paossa sotaa Tukholmassa, ja tämän seurauksena lukemisen opetteluun sopivat kirjat loppuivat. Pälkäneen papisto kääntyi tällöin kirjanpainaja Daniel Medelplanin puoleen. Jo iäkäs Daniel Medelplan asui Taurialan kylässä. Medelplan kaiversi Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat ”Yxi paras lasten tawara” puusta vaivalloisella menetelmällä; kirjan jokaisen (28) sivun teksti oli kaiverrettava omalle puulaatalleen. Koukeroisen fraktuuratekstin kaivertaminen peilikuvana on vaatinut ääretöntä tarkkuutta.
Aapinen tuli Pälkäneellä niin ahkeraan käyttöön, että isovihan jälkeisissä piispantarkastuksissa seudun asukkaat saivat erityistä kiitosta hyvästä sisälukutaidosta. Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.
