Rakennus- ja purkumateriaalin käsittely ja hyödyntäminen

Jäteasetuksen (978/2021) 25 § mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta siten, että jätelain 8 §:n mukaisesti otetaan talteen ja käytetään uudelleen käyttökelpoiset rakennusosat ja -materiaalit, ja että toiminnassa syntyy mahdollisimman vähän ja mahdollisimman haitatonta rakennus- ja purkujätettä.

Jäteasetus § 26 antaa määräykset siitä, millaisille rakennus- ja purkujätteille on järjestettävä erilliskeräys.

• betoni, tiili, kivennäislaatat ja keramiikka mahdollisuuksien mukaan lajiteltuina jätelajeittain;
• asfaltti;
• bitumi ja kattohuopa;
• kipsi;
• kyllästämätön puu;
• metalli;
• lasi;
• muovi;
• paperi ja kartonki;
• mineraalivillaeriste;
• maa- ja kiviaines.

Erilliskerätty jäte on toimitettava käsittelyyn, jossa mahdollisimman suuri osa jätteestä voidaan valmistella uudelleenkäyttöön taikka muutoin kierrättää tai hyödyntää materiaalina mahdollisimman korkealaatuisesti.

Rakentamislain 56 §:n mukaisesti luvan hakijan on selvitettävä purkamistyön järjestäminen ja edellytykset huolehtia syntyvän rakennusjätteen käsittelystä sekä käyttökelpoisten rakennusosien uudelleen käyttämisestä.

Rakentamislupahakemus, purkamislupa, purkamisilmoitus

Rakentamislain 16 §:n mukaisesti rakentamishankkeeseen ryhtyvän on hakiessaan rakentamis- tai purkamislupaa tai tehdessään purkamisilmoituksen esitettävä purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys, josta on käytävä ilmi arviot rakennus- tai purkuhankkeessa syntyvien purkumateriaalien määristä. Selvitystä ei kuitenkaan edellytetä hankkeissa, joissa purkumateriaalien määrä on vähäinen. Sellaisessa uuden rakennuksen rakentamishankkeessa, johon ei sisälly purkamista, tulee ilmoittaa ainoastaan arvio rakennuspaikalta pois kuljetettavan maa- ja kiviaineksen määrästä. Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksessä edellytetyt tiedot ilmoitetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään tietokantaan.

Lisätietoja ja ohjeita: Rapu – Purkumateriaalin ja rakennusjätteen selvitystietojärjestelmä

Purkumateriaalin ja rakennusjätteen selvitystietojärjestelmä

Valtioneuvoston asetuksessa asbestityön turvallisuudesta (798/2015) säädetään, että rakennuttajan tai muun, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta, johon voi sisältyä asbestin purkutyötä, on huolehdittava asbestikartoituksen tekemisestä. Kaikissa ennen vuotta 1995 valmistuneista rakennuksista tulee varmistaa, sisältävätkö purettavat rakenteet asbestia. Purkuhankkeeseen ryhtyvän tulee myös haitta-ainekartoituksella selvittää myös muiden haitallisten aineiden esiintyminen purettavassa kohteessa, vaikka niille ei ole säädetty haitta-ainekohtaista lainsäädäntöä (Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta 7 ja 8 §).

Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksen päivitys kohteen valmistuttua

Rakentamislain 16 §:n mukaisesti purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys on päivitettävä rakennus- tai purkuhankkeen valmistuttua siten, että siitä käyvät ilmi tiedot rakennuspaikalta pois kuljetettujen rakennus- ja purkujätteiden määristä, toimituspaikoista ja käsittelystä. Myös uuden rakennuksen rakentamishankkeen selvitykseen on lisättävä tiedot syntyneistä rakennusjätteistä. Rakennus- ja purkujätteen erilliskeräysvelvollisuudesta säädetään jätelain (646/2011) 15 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä.

Rakentamishankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksessä edellytetyt tiedot ilmoitetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään tietokantaan. Tiedot tulee toimittaa ympäristöministeriön purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitysasetuksen mukaisesti. Asetuksessa listaus toimitettavista tiedoista on annettu materiaalikohtaisesti. Selvityksen tulee sisältää tiedot:

• hankkeessa syntyvistä purkumateriaalien määrästä painoyksikköinä
• erillinen selvitys vaarallisia aineita sisältävien purkumateriaalien määrästä
• arvio rakennuspaikalta poiskuljetettavien maa- ja kiviaineksien määrästä ja laadusta. Arvio erikseen pilaantuneelle ja pilaantumattomalle maa-ainekselle.

Selvitykseen voidaan sisällyttää myös tieto uudelleenkäyttöön toimitetuista rakennusosista ja materiaaleista sekä hyötykäyttöön toimitetuista pilaantumattomista maa- ja kiviaineksista.

Jätteen luovuttajan, jätteenkuljettajan ja jätteen vastaanottajan on oltava selvillä jätelain 121 § tarkoittamasta siirtoasiakirjan laatimisvelvoitteesta ja siihen liittyvistä käytännöistä, jotka koskevat mm. rakennus- ja purkujätettä sekä pilaantunutta maa-ainesta. Siirtoasiakirjojen tietoja tulee käyttää purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitystä päivitettäessä.

Muita rakennuksen purkamiseen ja purkumateriaalin käyttöön liittyviä määräyksiä

Purkutyö saattaa olla sellainen ympäristönsuojelulain 118 §:ssä tarkoitettu kertaluonteinen toimenpide, joka vaatii ilmoituksen Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle erityisen häiritsevää melua tai tärinää aiheuttavista toimenpiteestä. Tarkempi listaus ilmoitusta vaativista toimenpiteistä on annettu Pälkäneen kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä 19 §.

Pälkäneen kunnan ympäristönsuojelumääräysten 17 §:n mukaisesti rakennus- ja purkutyöt sekä rakennusjätteiden ja maa- ja kiviaineksen käsittely on tehtävä siten, että pölyhaitat ovat kaikissa olosuhteissa mahdollisimman vähäisiä. Rakentamisessa ja purkamisessa käytettävä kalusto on varustettava tarkoituksenmukaisella pölyntorjunnalla, jonka on oltava aina käytössä, kun työtä tehdään sellaisten kohteiden, esimerkiksi asuntojen, koulujen tai päiväkotien läheisyydessä, joille työstä saattaa aiheutua haittaa tai häiriötä.

Jätteen hautaaminen maahan on kielletty. Maarakentamisessa voidaan jätettä, kuten haitattomia betoni- ja tiilimurskeita, sijoittaa maaperään hyödyntämistarkoituksessa Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla, asiaa koskevia säännöksiä, kuten ympäristönsuojelulakia, MARA-asetusta (VNA 843/2017) ja kunnan ympäristönsuojelumääräyksiä noudattaen.

Jos ympäristölle haitattomia betoni- ja tiilimurskeita hyödynnetään maarakentamisessa, siitä on tehtävä ilmoitus kirjallisesti Pälkäneen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vähintään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista.